12.2.2008

Vaatimukset Kajaanin käräjäoikeudessa

Oulun ja Kainuun verovirasto vaati virallisen syyttäjän syytteeseen yhtyen A:n ja B:n tuomitsemista verorikkomuksesta sen johdosta, että he olivat 10.12.2002 ja 15.8.2003 välisenä aikana, A Y Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja B hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajana, hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä jättäneet muun syyn kuin maksukyvyttömyyden tai tuomioistuimen määräämän maksukiellon takia määräajassa suorittamatta

- loka-joulukuun 2002 arvonlisäveroa 4 267,57 euroa, yhtiön työntekijöille maksetuista palkoista ennakonpidätyksiä 2 898,26 euroa sekä palkkoihin perustuvia työnantajan sosiaaliturvamaksuja 290,14 euroa ja
- tammi-kesäkuun 2003 arvonlisäveroa 6 300,74 euroa, yhtiön työntekijöille maksetuista palkoista ennakonpidätyksiä 5 384,86 euroa sekä niihin perustuvia työnantajan sosiaaliturvamaksuja 548,12 euroa.

Laiminlyötyjen verojen ja maksujen yhteismäärä oli ollut 19 689,69 euroa.

Yhtiö oli 8.10.2003 asetettu konkurssiin, joka oli 7.11.2003 rauennut konkurssimenettelyyn tarvittavien varojen puuttumisen vuoksi.

Lisäksi verovirasto vaati vahingonkorvauksena maksamattomista veroista ja maksuista mainitut 19 689,69 euroa laillisine korkoineen 15.8.2003 lukien.

A ja B vaativat syytteen hylkäämistä perusteettomana ja osaksi vanhentuneena. Lisäksi he vaativat korvausvaatimusten hylkäämistä.

Käräjäoikeuden tuomio 19.10.2005

Käräjäoikeus lausui, että Y Oy oli ollut kuljetustoimintaa harjoittanut perheyritys, jonka liikevaihto oli 31.1.2002 päättyneellä tilikaudella ollut vajaat 180 000 euroa ja jonka ainoaa kuorma-autoa A ja B olivat ajaneet.

Vanhentuminen

Rikoslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan rangaistusta ei saa tuomita ellei syytettä ole nostettu kahdessa vuodessa, jos kovin rangaistus on vankeutta enintään vuosi. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että laiminlyöntirikosten osalta vanhentuminen lasketaan viimeisestä osateosta (KKO 1995:137 ja KKO 2004:46).

Haaste oli annettu tiedoksi A:lle 10.6.2005 ja B:lle 13.6.2005. Viimeiset syytteen mukaiset osateot koskivat kesäkuun 2003 ennakonpidätyksiä ja sosiaaliturvamaksuja, joiden eräpäivä oli ollut 10.7.2003, sekä arvonlisäveroja, joiden eräpäivä oli ollut 15.8.2003. Koska molemmat vastaajat oli haastettu kahden vuoden sisällä näistä päivistä, syyteoikeus ei ollut vanhentunut.

Maksukyvyttömyys ja hyötymistarkoitus

Verorikkomusta koskevassa säännöksessä tarkoitettuna maksukyvyttömyytenä ei Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 1996:35 mukaan pidetä sitä, että velallinen jättää pitkän aikaa maksamatta ennakonpidätykset ja työnantajan sosiaaliturvamaksut, mutta jatkaa samanaikaisesti toimintaansa ja maksaa muiden velkojien saamisia ja näin merkittävältä osin mahdollistaa toimintansa jatkamisen työnantajamaksujen laiminlyömisellä.

Y Oy:n taloudellinen tilanne oli syytteessä tarkoitettuna aikana ollut heikko ja toiminta tilikaudella 1.2. - 31.8.2003 oli ollut tappiollista. Yhtiö oli toiminut pitkälti luotollisen tilin avulla ja saatuaan rahaa se oli heti maksanut velkoja ja palkkoja. Polttoaine- ja vastaavat kulut olivat joulukuussa 2002 - toukokuussa 2003 olleet määrältään yli puolet yhtiön liikevaihdosta. Polttoaineen maksaminen oli ollut välttämätöntä toiminnan jatkamiseksi yhtiön ainoalla ajoneuvolla.

Yhtiö ei kuitenkaan ollut 4.6.2003 edeltävänä aikana ollut maksukyvytön. Yhtiön toiminta oli tuolloin lakannut erään asiakkaan irtisanottua kuljetussopimuksen, minkä jälkeen yhtiö oli ollut rikoslain 29 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla maksukyvytön.

Kysymyksessä olevien verojen ja maksujen laiminlyöntiä ei ollut tapahtunut pitkältä ajalta. Yhtiö ei myöskään ollut suosinut muita velkojia veronsaajan kustannuksella. Tätä käsitystä tuki se, että yhtiö oli kevättalvella 2003 solmittuaan uuden kuljetussopimuksen kyennyt lyhentämään erääntyneitä verorästejä ja maksanut oma-aloitteisesti suoritettavia veroja, sekä se, että yhtiö ja verovirasto olivat 9.4.2003 tehneet veronsaajan hyödyksi voimakkaasti etupainotteisen maksusuunnitelman. Huomioon ottaen yhtiön koko sekä A:n ja B:n oma-aloitteinen pyrkimys huolehtia yhtiön veroveloista, heidän toimintaansa ei voitu pitää ylioptimistisena. Heidän pyrkimyksensä oli saattaa yhtiön talous asianmukaiseen kuntoon.

Käräjäoikeus hylkäsi veroviraston vaatimukset.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Matti Pussinen ja lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 28.9.2006

Oulun ja Kainuun verovirasto valitti hovioikeuteen ja toisti vaatimuksensa.

Hovioikeus katsoi, että Y Oy oli ollut rikoslain 29 luvun 4 §:ssä tarkoitetuin tavoin maksukyvytön joulukuusta 2002 alkaen, joulukuun 2002 ja kesäkuun 2003 välisenä aikana siten, ettei se ollut tilapäisesti voinut suoriutua Oulun ja Kainuun verovirastolle maksettavista maksuista suorittamatta yritystoiminnan jatkuvuuden kannalta välttämättömiä, suuruudeltaan merkittäviä yhtiön ainoan auton korjaus- ja polttoainekustannuksia. Lainkohdan tarkoittama rikoksen tunnusmerkistö ei siten toteutunut. Näillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Merja Vanala, Pekka Palomäki ja Maija Liisa Kilpeläinen. Esittelijä Tuija Silvento.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A ja B ovat, A kuljetustoimintaa harjoittaneen Y Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja B hallituksen jäsenenä sekä toimitusjohtajana jättäneet suorittamatta 10.12.2002 - 15.8.2003 erääntyneet, syytteessä mainitut arvonlisäverot, ennakonpidätykset ja työnantajan sosiaaliturvamaksut yhteensä 19 689,69 euroa. Yhtiö on velkojan hakemuksesta 8.10.2003 asetettu konkurssiin.

2. Asiassa on kysymys siitä, ovatko A ja B jättäessään mainitut verot ja maksut maksamatta syyllistyneet verorikkomukseen ja velvolliset suorittamaan verovirastolle vahingonkorvausta.

Verorikkomuksen tunnusmerkistö

3. Rikoslain 29 luvun 4 §:n mukaan verorikkomuksesta tuomitaan muun muassa se, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä jättää muun syyn kuin maksukyvyttömyyden tai tuomioistuimen määräämän maksukiellon takia määräajassa suorittamatta ennakonpidätyksen, tilitettävän arvonlisäveron tai työnantajan sosiaaliturvamaksun.

4. Verorikkomuksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää ensinnä sitä, että mainittujen verojen ja maksujen laiminlyönti ei ole johtunut maksukyvyttömyydestä, ja toiseksi tarkoitusta hankkia niiden suorittamatta jättämisellä taloudellista hyötyä itselle tai toiselle.

Maksukyvyttömyydestä

5. Säännöksessä tarkoitettu maksukyvyttömyys on tyypillisimmillään käsillä silloin, kun verovelvollinen ei myymättä yritystoiminnan kannalta välttämätöntä omaisuutta tai laiminlyömättä palkanmaksuvelvoitettaan voi suoriutua veron maksusta, kuten eduskunta on todennut vastauksessaan verorikkomussäännöksen säätämiseen johtaneeseen hallituksen esitykseen (HE 66/1988 vp).

6. Verovelvollisen ei sen sijaan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yleensä voida katsoa olevan lainkohdassa tarkoitetulla tavalla maksukyvytön, jos tämä pitkän aikaa jättää maksamatta siinä tarkoitetut verot ja maksut, mutta jatkaa samanaikaisesti toimintaansa ja maksaa muiden velkojien tai verottajan muita saamisia ja näin merkittävältä osin mahdollistaa toimintansa jatkamisen kyseisten verojen ja maksujen laiminlyömisellä (esim. KKO 1996:35 ja 2004:46). Verovelvollisen ei voida katsoa olevan maksukyvytön siinäkään tapauksessa, että muita saamisia maksetaan lyhyen ajan kuluessa, jos nämä maksut ovat mahdollisia juuri sen vuoksi, että verovelvollisen käytettävissä olevat varat ohjataan niihin rikoslain 29 luvun 4 §:ssä tarkoitettujen verojen ja maksujen asemesta (KKO 2004:46).

7. Yhtiö, joka on erään asiakkaan irtisanottua kuljetussopimuksen ollut taloudellisissa vaikeuksissa ainakin vuoden 2002 joulukuusta lähtien, on jatkanut toimintaansa 4.6.2003 saakka ja tuona aikana maksanut muun muassa polttoaineen toimittajan ja kuorma-auton korjaus- ja muutostöitä tehneen yrityksen laskuja. Niiden maksaminen on merkittävältä osalta ollut mahdollista sen vuoksi, että yhtiö on laiminlyönyt rikoslain 29 luvun 4 §:ssä tarkoitettujen oma-aloitteisesti maksettavien verojen ja maksujen suorituksia ja ohjannut näin käytettävikseen jääneitä varoja mainittujen laskujen maksamiseen. Yhtiö ei siten ole 10.12.2002 - 4.6.2003 ollut mainitussa säännöksessä tarkoitetuin tavoin maksukyvytön.

8. Yhtiö on erään toisen asiakkaan irtisanottua sopimuksen lopettanut toimintansa 4.6.2003. Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee, että yhtiön tilille on vielä tämän jälkeen tullut suorituksia noin 19 000 euroa, joilla yhtiö on maksanut velkojaan. Lisäksi A:lle ja B:lle on maksettu osaksi toukokuulta 2003 erääntynyttä määrältään kohtuullista palkkaa.

9. Kesä-, heinä- ja elokuussa 2003 erääntyneiden, syytteessä tarkoitettujen verojen ja maksujen eräpäivinä yhtiön tilillä ei ole ollut rahaa niiden maksamiseksi. Asiassa ei ole edes väitetty, että varojen puuttuminen mainittujen verojen ja maksujen maksamiseksi eräpäivinä olisi johtunut velkojien yhdenvertaisuutta loukkaavista keinotekoisista järjestelyistä. Yhtiö on siten ollut 4.6.2003 lähtien mainitussa säännöksessä tarkoitetuin tavoin maksukyvytön. Sen vuoksi syyte ja korvausvaatimus siltä osin kuin ne koskevat aikaa 4.6. - 15.8.2003 ovat perusteettomia.

Syyteoikeuden vanhentuminen

10. Ankarin rangaistus verorikkomuksesta on kuusi kuukautta vankeutta. Rikoslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan (138/1973) mukaan syyteoikeus vanhenee tällöin kahdessa vuodessa tekopäivästä. Koska haaste on annettu tiedoksi A:lle 10.6.2005 ja B:lle 13.6.2005 ja koska yhtiö on edellä mainituilla perusteilla ollut enemmän kuin kaksi vuotta ennen haasteiden tiedoksiantoa maksukyvytön, heitä vastaan ajettu syyte ajalta 10.12.2002 - 3.6.2003 on vanhentunut.

Veroviraston vahingonkorvausvaatimus

11. Veroviraston vahingonkorvausvaatimuksen johdosta on syytteen vanhentuneelta osalta tarkasteltava vielä sitä, olisivatko verorikkomuksen kaikki tunnusmerkistötekijät täyttyneet siinä tapauksessa, että syyte ei olisi vanhentunut. Kuten kohdassa 7 on todettu, yhtiö ei ole 10.12.2002 - 4.6.2003 ollut verorikkomusta koskevassa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla maksukyvytön. Näin ollen tulee lisäksi arvioitavaksi, ovatko A ja B jättäneet tuona aikana oma-aloitteisesti maksettavia veroja ja maksuja suorittamatta hyötymistarkoituksessa.

12. Korkein oikeus on aikaisemmissa ratkaisuissaan (KKO 1995:137, KKO 1996:35 ja KKO 2004:46) tulkinnut hyötymistarkoitusta koskevaa tunnusmerkkiä siten, että kun verovelvollinen on käyttänyt kysymyksessä olevien verojen ja maksujen suorittamiseen tarvittavat varat liiketoimintansa jatkamisen rahoittamiseen, maksujen jättämisen määräajassa suorittamatta on katsottu tapahtuneen taloudellisen hyödyn hankkimiseksi. Ratkaisussaan KKO 2007:29 Korkein oikeus on sen lisäksi kiinnittänyt arvioinnissa huomiota muun muassa verovelallisen taloudellisten vaikeuksien syihin, verovelallisen aloitteellisuuteen ja pyrkimykseen vastuulliseen yhteistoimintaan veronsaajan kanssa sekä velallisen ilmeiseen tarkoitukseen, tilapäisistä maksuvaikeuksista huolimatta, suoriutua kaikista velvoitteistaan.

13. Verorikkomussäännöksen tarkoituksena on veronsaajan aseman vahvistaminen oma-aloitteisesti maksettavien verojen ja maksujen osalta. Säännöstä sovellettaessa on kuitenkin otettava huomioon myös velkojien maksunsaantijärjestystä, konkurssia, takaisinsaantia ja velallisen rikoksia koskevasta lainsäädännöstä ilmenevä velkojien yhdenvertaisuuden periaate. Sen vuoksi velallisen hyötymistarkoitusta arvioitaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota mainittujen verojen ja maksujen suoritusten sekä muiden velkojen suoritusten suhteeseen, kuten mainitussa Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2007:29 on myös tehty.

14. Yhtiö on jättänyt suorittamatta 10.12.2002 ja 31.3.2003 välisenä aikana erääntyneitä oma-aloitteisesti maksettavia veroja ja maksuja yhteensä 10 634,45 euroa. Huhti- ja toukokuussa yhtiö on sen sijaan maksanut oma-aloitteisesti suoritettavat verot ja maksut. Lisäksi yhtiö on 10.12.2002 ja 4.6.2003 välisenä aikana suorittanut veroviraston kanssa tekemänsä maksusuunnitelman mukaisesti verojäämiä siten, että verovirastolle maksettujen suoritusten yhteismäärä, mukaan luettuna mainitut huhti- ja toukokuussa oma-aloitteisesti suoritetut verot ja maksut, on ollut 16 103,07 euroa.

15. Asiassa ei ole selvitetty, kuinka suuri osa maksetuista verojäämistä on koskenut rikoslain 29 luvun 4 §:ssä tarkoitettuja veroja ja maksuja. On kuitenkin varsin mahdollista, että mainittujen verojen ja maksujen suoritukset syytteessä tarkoitettuna aikana ennen 4.6.2003 alkanutta yhtiön maksukyvyttömyyttä ovat olleet jopa suuremmat kuin vastaavana aikana suorittamatta jätetyt vastaavat verot ja maksut. Kun otetaan vielä huomioon yhtiön taloudellisten vaikeuksien syyt, mainittujen verojen ja maksujen suoritusten suhde muiden velkojen maksuihin, A:n ja B:n oma-aloitteinen yhteistoiminta veronsaajan kanssa sekä ilmeinen tarkoitus suoriutua kaikista velvoitteistaan, on selvää, etteivät A ja B ole 10.12.2002 ja 4.6.2003 välisenä aikana jatkaneet yhtiön toimintaa ja jättäneet kyseisiä veroja ja maksuja suorittamatta hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä veronsaajan kustannuksella.

16. Veroviraston vahingonkorvausvaatimus on siten myös 4.6.2003 edeltäneeltä ajalta perusteeton.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Eeva Vuori, Mikael Krogerus, Juha Häyhä ja Ilkka Rautio. Esittelijä Mika Huovila